Umpihankikävelyllä
Talvimetsän hahmo yllättää |
Lumen kuorruttamat puut nuokkuvat miltei aavemaisessa metsässä, kun yritän tasapainoilla luontopolulla ja sovitella askeleita aiemmin kulkeneen jäljissä. Jossakin rapsahtaa oksa lumen painon alla. Pysähdyn tuon tuosta ihmettelemään, kuinka tuttu metsä näyttää toisenlaiset kasvonsa, kun oksien muodot piirtyvät valkoista vasten. Mieli innostuu kuin itsestään arvuuttelemaan lumimetsän hahmoja. Seisooko tuossa robotti jäykkine käsineen ja jalkoineen? Tai ehkä sittenkin kiltti metsänhenki kädessään taikasauva valmiina taikomaan tulevia? Ajatus hyvistä teoista ja taioista tuntuu täydelliseltä näin uuden vuoden kynnyksellä. Mikäpä sen parempi toive metsän puolesta kuin säilyä tulevaisuuteen. Kuulostaako naiivilta ja hyväuskoiselta?
Vuoden 2023 viimeisiä päiviä viedään, joten synkistelyt sikseen. Tässä ja nyt saan kahlata umpihankea lähimetsän rauhassa. Tutkitustikin metsässä olo ja metsään meno tekevät hyvää mielelle ja keholle. Niinpä toivon tulevalta vuodelta inhimillisiä päätöksiä luonnon ja metsien säilyttämiseksi.
Onnellista ja valoisaa vuotta 2024!
Mitä luen -välilehdellä kerron lisää Unelma puusta -teoksesta (ilman juonipaljastuksia).
Linkki Mitä luen -välilehdelle, ole hyvä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostan palautettasi. Lämmin kiitos sinulle.