Patikointi mielenmaisemiin

Hups keikkaa! Pitkään jatkunut lukujumi on hiipinyt vaivihkaa myös kirjoittamisintooni. Tekstin tuottaminen ei tahdo luonnistua, ei sitten alkuunkaan. Luonnossa kulkeminen sen kiertokulkua ihmetellen usein pyöräyttää ideamyllyn käyntiin. Ajatukset ja kokemukset saattavat jopa päätyä sanoiksi ja lauseiksi, ”tahroiksi paperille” kuten Martti Syrjä elämän makuisessa laulussaan visioi.

Antin Ahven Joensuun
Vapaudenpuistossa on yksi kiinnekohdista
lapsuusaikoihin.

Kummallisia tuntemuksia

Niinpä kuvittelin kirjoittavani näppäimet iloisesti naksuen, kun patikointireissu Pohjois-Karjalaan viimein toteutui. Monien mielenmaisemieni seudulle. Lapsuuden ja aikuisuuden asuinmaakuntaan. Mutta visiitti yllättikin minut tavalla, jota en olisi arvannut. Maisemat ja maaseudun tunnelma virittivät mielen herkkään tilaan. Kokemus tuntui niin yksityiseltä ja ainutlaatuisen nostalgiselta, että pelkäsin rikkovani lumouksen, jos pukisin tuntemukset sanoiksi. Tuoksut, vaaramaisemat, virtaavan joen, käkkäräkelot. Nuo kaikki halusin pitää itselläni. Onko teille joskus käynyt samalla tavalla? Näin some-aikakautena voisi ajatella, että kummallisia tuntemuksia, kun tavaksi on tullut jakaa omia tuotoksiaan muiden iloksi ja ehkä toisten harmiksikin.

Taipaleelle...

Reppu selkään

Suomen kansallispuistoista on riittänyt näinä erityisinä aikoina puhumista. Vapaa-aikaa vietetään luonnossa kulkien yleensä retkietikettiä noudattaen. Patvinsuon poluilla kulkijat näyttävät tuntevan retkeilyn hyvät toimintatavat. Itärajan erämaa-alue Hattuvaarassa hiljentää kulkijan ihmettelemään jo syrjäisellä sijainnillaan. Isojen petojen läsnäoloa kuulostellen. Suomun kierrokselle lähdettäessä katse tähyää Suomunjärven vastarantaa. Oikeastaan yhtä vastarantaa ei olekaan, sillä reitti kiertää ympyränä järven rantoja ja pieniä niemenpistoja mukaillen. Viidentoista kilometrin täydeltä metsää, soita, pieniä lampia, puroja, silkkisiä hiekkarantoja, patveja eli keloja. Reppu selässä ja mieli avoimena on kulkijan aika astua polulle. 

Vastarantoja Suomunkierrolla

Tulimme tuttaviksi

Otan tässä kohtaa tarinaa käyttöön väljähtyneen sananparren ’kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa’. Patikkatarina jatkuu kuvakertomuksena. Uskon, että lukijan kokemus on täydempi kuvallisen viestin myötä. Patikoijien kokemusta puolestaan täydensi luonnonläheinen ja rauhallinen majapaikka.

Kesäilta Koitajoella

Löylyistä kastautumaan

Kiitän Möhkön Rajakartanon emäntää ja isäntää vieraanvaraisuudesta Koitajoen rannalla. Perinteisen saunan löylyjen lomassa talven viimeisetkin ”lumet” sulivat kropasta Koitajokeen. ’Tulimme tuttaviksi’, vaikka tuntui siltä kuin olisimme jo vanhat tutut.

                                                          Luonnon tilateoksia

Patvi

Mitä sinä näet tässä?

                                                                Puron elämää

Puro kohisee....

...kunnes rauhoittuu.

Polut ja taukopaikat ovat pysyneet siisteinä

Palastelua Kurkilahden
taukopaikalla

Silkkinen rantahiekka houkuttaa

Missä on määränpää?

Metsän värit

               
                                       Tunnelmia Suomunkierrolta videokuvina

Live-konsertissa
P.S. Tätä kirjoittaessa kuuntelen live-konserttia, joka kaikaa avoimesta ovesta. Syntyisipä tekstiä yhtä sujuvasti kuin miltä pihapiirin mustarastaan soljuva jutustelu kuulostaa. Tai voisipa ottaa mallia ’puhujarastaan’ hauskasta vanhan kansan loruttelusta tai punakylkirastaan laulumurteista.