Minussa on kaksi minua

Romaani kertoo Lauran tarinan. Siitä, kuinka toivon mahdollisuutta ei kannata ohittaa, kun sellainen eteemme ilmaantuu. Se vaatii rohkeutta rikotun lapsuuden jäljiltä. Silti lapsuuden sirpaleista rakentuu ehjä ja rakkaudellinen aikuisuus. Se ei ole koskaan helppo eikä kevyt tie kulkea, mutta se matka on vaivannäön arvoinen.

Tahdon uskoa, etteivät asiat vain tapahdu. Niillä on merkityksiä. Se, kuinka suhtaudumme elämämme kokemuksiin, on ratkaisevaa. Jopa ratkaisevampaa kuin se, mitä sinulle lopulta tapahtuu. Merkitystä on myös sillä, kuinka käsittelemme ja kohtelemme itseämme.

                                                        ❄

Kirjan tapahtumat ja henkilöt ovat mielikuvituksen tuotetta. Yhtä omavaltaisesti valitsin tapahtumille paikat ja ajat. Yhteydet todellisuuteen ovat silkkaa sattumaa.

Mikäli haluat tutustua Lauraan ja hänen tarinaansa, voit kysyä kirjaa suoraan minulta. Muutama kappale on vielä varastossa. Email: pirjoliisa.ahlberg@outlook.com. Tiedustele kirjaa myös kirjastostasi.

Tekstinäyte nuoren Lauran päiväkirjasta.

                                                                

Päivä kirjan sivulla

Moikka päiväkirjaystäväni,

minusta tuntuu, että olen tulossa sekopäiseksi, sillä en tiedä, olenko enää oikeesti olemassa. Vai onko minut kaapattu jonnekin Ihmemaahan. Kirjoitan tätä sairaan omituisessa huoneessa, enkä tiedä, miten minä tänne jouduin. ’Jouduin’ on ihan oikea sana tähän paikkaan, niin utopistiselta touhulta tämä tuntuu. Kummalliselta tuntuu sekin, että puristin sinua kädessäni ikälopun oven edessä. Se ovi kuiskasi minulle, että astu sisään vain, huone on odottanutkin sinua, Laura. Sitten säikähdin. Sinun punaisista samettikansistasi norui vettä huoneen lattialle, lukkosi avain oli syöpynyt kiinni märkään kämmenpohjaani. 

Tämä on todellista. Mietin, olinko sittenkin pelastanut sinut? (Tiedät kyllä kenen kynsistä). Onneks olet siinä, sillä nyt voin avata kantesi ja kirjoittaa sinulle niin kuin olen joka päivä tehnyt. Olen aina kertonut sinulle, mitä minulle oikeesti tapahtuu. Kiertelemättä ja suoraan. Ilman krumeluureja. Sinä tunnet minut, etkä petä minua koskaan. Sehän ei ole sinun vikasi, jos joku saa sinut käsiinsä ja päättää lukea minun salaisuuksiani. Sitä en voi ikinä antaa anteeksi sille, joka sen tekee. Minä kuolisin! Hyppäisin mereen tai jotain. No niin, nyt minä jatkan kertomista.

                                                            * 

                                                           

Minussa on kaksi minua, 119 s., Kirjokansi, 2015
ISBN 978-952-7142-28-8