Kesänkirjavaa tarinointia odottamisista

Kesän kynnyksellä hain vauhtia ja motivaatiota kirjoittamiseen Kirjoittajayhdistys Paltan kirjoittajakurssilta. Kurssin teemana oli Huomenna juna tulee. Teeman juju oli siinä, että kirjoittajat kokoontuivat asemalle, jossa junat eivät enää pysähdy. Odottaminen sai syvemmän merkityksen, kuten Beckettin alkuperäisessä näytelmässä Huomenna hän tulee. Jokainen odottaa jotain suurta tuntematonta. 

Minä en kaivannut kurssilta suurta ja tuntematonta, vaan sytykettä ja kipinää hiipuneeseen käsikirjoitukseen. Oli palkitsevaa kuulla toisten kirjoittajien tekstejä ja näkökulmia odottamiseen. Odottamisen autuus, tuskallisuus, kihelmöivä jännitys, turhautuminen, kun mitään ei tapahdu, onni, kun ovi viimein aukeaa, absurdeja tilanteita huumorilla höystettynä. Näkökulmia oli yhtä monta kuin meitä oli kirjoittajia. 

Tekstiä syntyy ilman läppäriäkin.
Kuvaaja: Sinikka Vuento

Aseman punainen penkki
odottaa matkaajia ja haaveilijoita.

Pulsan aseman pihapiirissä
viihtyy.

Pulsan aseman miljöö inspiroi viipyilemään ja odottamaan. Luonto kehysti entisöityjen rakennusten pihapiiriä. Tyhjät kiskot ohjasivat ajatuksia menneeseen ja tulevaan, tässä ja nyt –hetkeen. Tyhjä asemalaituri odotti kulkijoita ja matkaajia. Turhaan. Mielikuvituksen siemenet oli heitelty itämään, kirjoittajan oli vain kasvatettava niistä oma tarinansa. 

Alkuja tarinoille.

Parin vuoden tauon jälkeen alkukesän vakituiseen elämänmenoon kuuluvat perheen pikkuväen vierailut. Aktiviteetteja, läsnäoloa, askarteluja ja luonnon ihmettelyä. Koti-ikävääkin tyynnytellään ja opetellaan käsittelemään ikävän tuomia tunteita. Molemminpuolinen läheisyyden kaipuu tuntuu käsinkosketeltavalta. Halataan useasti oikein luvan kanssa. Isovanhemmuus on myös läheisyyden tuntua, sen antamista ja saamista. Näitä tapaamisia on odotettu. 

Sadepäivän luomus: Onkijan odotus.


Ulkoilmataiteen lumoa katsomassa
pikkuväen kanssa.

Hiekkahauki herättää ihmetystä.

Ilon aiheita pienelle pihalle ovat myös tuoneet etelän odotetut vieraat. Punarinnat, leppälintupariskunta, västäräkit, kivitaskupari, keltasirkut, laulurastas, punakylkirastas, mustarastas, kirjosieppopari, peipot, ne ovat lämpimästi tervetulleita.  

Västäräkkiemo koulutti kahta poikastaan iltapalan hankinnassa. Toinen poikasista näytti hoksaavan heti jutun juonen, mutta toinen jämähti peloissaan liikkumattomaksi terassin alaportaille. Aikansa houkuteltuaan emo hätisteli epävarman jälkeläisensä lentoon pyrähtelemällä sen ympärillä siivet vimmatusti viuhuen. Koulutus ilmeisesti sai jatkoa toisaalla. Olisin mielelläni napannut kuvia pienen pihan siivekkäistä vieraista, mutta en tohtinut häiritä niiden selvästikin elintärkeitä puuhia.  

Odotin kevään ja kesän tuloa tänä vuonna malttamattomana. Tuntui kuin olisi jäitä poltellut ja tarponut paikallaan. Lumi vaan ei sulanut ja sitä oli piha kukkuroillaan. Olin päättänyt maalata aidan kesän ainoana projektina, ja kädet ja mieli odottivat, että pääsisivät hommiin. Vihdoin odotus palkittiin.  

Aita remontissa.

Ensin vanha väärin valittu maali on rapsuteltava ja hiottava pois. Nyt näyttää, ja hyppysissä tuntuu siltä, että kyseessä on ikuisuusprojekti. Ehkä siirrän aitaprojektin deadlinen tulevaan syksyyn tai ensi kevääseen. Toisaalta on siinä puolensakin – rapsutusterapia puhdistaa ja kirkastaa ajatuksia kirjoittamisen lomassa. On yksi tekosyy lisää siirtää läppärin naputtelua tuonnemmaksi. 

Pitäisikö minun palata Pulsan aseman punaiselle penkille? Ehkä. 

Itsepetoksen ajatus kiemurtelee mielessäni. Valitsinko aitaprojektin tarkoituksella selättämään motivaation, jota hain kirjoittajakurssilta? Jäikö odottamisen moodi päälle? 

En kommentoi, tuumaan itselleni, sillä seuraavat kirjoittajakurssit ovat tulossa jo syksyllä. Niitä odotellessa käsikirjoituksen lauseet ja sanat löytävät paikkansa ja tarina alkaa vähitellen valmistua. Näin uskon.

Jos haluat tietää lisää Paltan kirjoittajakursseista, ohessa linkki Paltan kotisivulle.

Kirjoittajayhdistys Paltta




Kommentit

  1. Toisaalta aitaprojekti, joka on hidasta ja rauhaisaa aivot narikkaan- puurtamista, kun siihen rupeaa, voi antaa alitajunnan työskennellä rauhassa ja muhitella juttuja omineen. Tähän aikaan linnunlaulu säestää, tosin itikoitten ininä myös. Hyvää kiireetöntä kesää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitän kommentistasi.

Myös näitä luetaan

Seuraa Sanapisaroita-blogiani Blogit.fi:ssä