Aivan aidosti

Nykyään teemme aivan aidosti sitä ja tätä, olemme aivan aidosti jotain mieltä. Kiinnostumme aidosti. Asiantuntijat ovat aidosti huolissaan. Aitoudesta on tullut myös muoti-ilmiö mainontaan, ja sitä markkinoidaan erinäköisiin tarinapaketteihin käärittynä.

Sanaparit ihan aidosti ja ihan oikeesti ovat vaarassa menettää painavuutensa ja merkityksensä, jos eivät jo ole sitä tehneet. Herää kysymys, miksi vakuuttelemme itsellemme ja kanssaihmisille aitouttamme? 

 

OMG

Tietysti aikakaudet tuottavat ja luovat mitä erilaisimpia ilmiöitä. Nuorten arkikieleen sujuvasti sujahtaneet ooämgeet ja muut vastaavat taitavat olla jo edellisen talven lumia. Tilan ovat vallanneet uudet lyhennelmät, joilla ajatuksia ja tunteita ilmaistaan. Myönnän, että olen pudonnut nykylyhytkielen kelkasta ja kyydistä jo aikaa sitten. Ei silti, tämän sortin pudokkaana olen mielelläni. 

 

Voi myös kysyä, mitä on aito. Suuren suomalaisen sanakirjan (Timo Nurmi) mukaan aito tarkoittaa alkuperäistä, varsinaista, oikeaa, väärentämätöntä, todellista. 

Ihminen on aito luonnollisena, vapautuneena, teeskentelemättömänä, välittömänä. Mielestäni sellainen sana, jota ei voi kevyesti heitellä ilmoille sanahelinöiksi.

 

Miksi?

Olennainen kysymys siis kuuluu: miksi? Miksi meidän täytyy todistella olevamme aidosti sitä mieltä, mitä kulloinkin olemme? Olisiko niin, että epävarmuus on hiipinyt joukkoomme yleismaailmalliseksi jokapäiväiseksi sivusta kuiskuttelijaksi? Millä sitten maadoitamme ja juurrutamme itsemme vakaampaan elämään näinä erityisinä ja hämmentävinä aikoina?

 

Haarniskassa

Yksi ihmisen perusvieteistä on pyrkiä selviytymään. Aidot asiat ovat silloin arvossaan on sitten kysymys tunteista, rehellisyydestä, arjen asioista kuin toiveista, pettymyksistä, iloista ja onnistumisistakin. Mutta aitous saattaa myös olla harhaa. On helppoa mukautua ”maan tapaan” ja heittää aitouden viitta hartioilleen tai pukea aitouden haarniska miettimättä sen kummemmin, tarkoittaako todellakin sitä, mitä on sanomassa. Kun kuittaamme kaiken sanottavamme aidoksi ja aidosti, aitouden tunne laimenee. Kuluu käytössä. Paitsi, jos tuntee oikeasti ja aidosti.

 

Jälkisanat:

Aihe jäi pyörimään mieleeni kuunneltuani muutaman ajankohtaisen haastatteluohjelman. Puheenvuoroissa käytettiin sanaa ’aidosti’ ikään kuin täytesanana. Ärsytyskynnykseni ylittyi. Aidosti.