Västäräkistä vähäsen

Sain seurata västäräkin tepastelua ja jonkinlaisia kylpemisrituaaleja veden rajassa – äkkinäisiä pyörähtelyjä ja pyrstön keikutuksia, muutaman ötökänkin tuo keikari sai napatuksi. Missä sen kaverit mahtavat olla? mietin. Eivätkö muuttolinnut liiku tähän aikaan porukoissa ja mieti, milloin lähdetään lämpimille hoodeille, heitin keikarille kysymyksen. Olisi tehnyt mieli neuvoa etsiytymään toisten seuraan. Vaikka saattoihan - yksin rannalla, yksin kylpemässä - olla sen oma valinta. Mene tiedä. Mutta hauskaa ja rentouttavaa katseltavaa luonnossa vieraana olijalle.

Västäräkin yksityinen hetki

Millaisia luontokokemuksia sinulla on? Oletko pakannut innoissasi eväät reppuun mielessäsi rento retki luontoon rauhoittumaan ja kuuntelemaan puiden latvusten suhinaa, tuulen voimaa, veden aaltoja, lintujen tirskahteluja. Kori ja ämpäri kainaloon ja menoksi metsän antimia etsimään. Hyttysistä ja hirvikärpäsistä viis, kunhan varot häiritsemästä luikertelijoita. Huomaat joskus, että muutkin ovat keksineet saman luontopolun. Oletko hurahtanut riippumattoretkeilyyn? Ottanut pienet päivänokoset hyvän kirjan kera ja jatkanut levänneenä matkaa.

 

Vai kuulutko niihin, joita luonto ei yksinkertaisesti kiinnosta? Sinua ehkä inspiroivat ja tyynnyttävät enemmän mieleisesi musiikki tai ystävien seura, taide, teatteriesitys, oma harrastus. Saatat uppoutua hyvän kirjan pariin ja sen toisenlaisiin maailmoihin ihan ilman riippumattoa, riippumattomasti. 

Joko tai -aidat

Aika karkea jako luontoihmisiin ja ei-luontoihmisiin, eikö totta? Näkökulman valinta on tahallinen ja tarkoituksellinen, jota lyhyt hetki västäräkin seurassa sai pohtimaan. Suurin osa meistä nauttii luonnosta, erilaisista aktiviteeteista, taiteesta, musiikista, teatterista, oleilusta, kirjallisuudesta ja ystävien seurasta ilman joko tai -aitoja.

 

Luonnossa

                                 

Onneksemme voimme rentoutua ja latautua kukin tavallamme. Palkitsevinta on, että hengähdämme ja hengitämme sitä ilmaa ja ilmapiiriä, jonka koemme itsellemme hyväksi. Minulle on ollut hyväksi pitkästä aikaa lukeminen. Muutamaan kuukauteen on 

mahtunut vaihtuvia kirjapinoja, mutta yhtäkään kirjaa en kuitenkaan pystynyt avaamaan. 

Syitä voin itse vain arvailla.

Ensin lähti ”vetämään” Luigi Pirandellon Sitruunoita Sisiliasta – ja muita novelleja. Lyhyiden tarinoiden näyttämöinä ovat Sisilian takapajuinen maaseutu ja turmeltunut kaupunki. Väkeviä tarinoita, joissa tragedia muuttuu komediaksi ennen kuin tajuatkaan.

 

Pirandellon jälkeen oli jo helpompi tarttua seuraavaan teokseen. Joel Haahtelan 

Hengittämisen taito on pienoisromaani. Tiesin, että Haahtelan teksti on juuri sitä, mitä tarvitsin. Odotukseni olivat korkealla. Eikä yksi lempikirjailijoistani tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Lukukokemus oli kuin luontokokemus.

Seuraavana kirjapinossa odottaa Maja Lunden Viimeiset. Se on kirjailijan ilmastokvartetin kolmas osa. ”Meillä on vain toisemme” väitetään kirjan takakannessa. Hmm, sivumäärä hieman mietityttää novellien ja pienoisromaanin jälkeen. Reilut viisisataa sivua. Mutta aihe on mitä mielenkiintoisin. Mehiläisen historia ja Sininen ovat sarjan aiemmat teokset. 

Linkki Mitä luen sivulle.