Sitkuilua

Olen pikkuhiljaa oppinut sitkoilemaan pois sitku-elämästä nytku-elämään ja yrittänyt elää tässä ja nyt. Aloita haaveiden toteuttaminen tänään, älä lykkää niitä sitten kun -aikaan. Täytyy onnitella itseäni ja kiittää elämänkumppania, pienin askelin ehtii nähdä ja kokea syvemmin, juuri tänään.

Hetki tässä ja nyt

Juuri nyt ympäristö kuitenkin viestii paremmista ajoista, sitten joskus, sillä maailmaa pyrkii hallitsemaan mikroskooppisen pieni biologinen järjestelmä, jonka etenemistä torjutaan kaikin keinoin. Minun sitku- ja nytku-pohdinnat ovat tuon torjuntataistelun rinnalla toisarvoisia. Toisarvoisia mutta eivät vähäpätöisiä.

Ihan livenä

Tässä ja nyt -arkeen on hiipinyt jännitteitä ja tummia sävyjä. Huoli läheisten terveydestä ja hyvinvoinnista painaa mieltä. ”Sitku Pöpö on ajettu pois, leivotaan yhdessä, ihan livenä ja vierekkäin” tai ”kohta minä varmaan saan leikkiä ja askarrella yhdessä teidän kaa." Näistä lasten kommenteista välittyy ikävä ja huoli yhtä lailla, mutta myös toiveikkuus ja myönteisyys tulevasta. Liekö lapsilla sisäänrakennettuna varasto lohtusanoja aina tiukan paikan tullen?
Lohtusanat piristävät, parhaassa mielessä saavat toimimaan. Tulevaa varten.

Toiveita tulevasta

Hei haaveilija, tee jotain! Joskus liikkeelle pääseminen  tai uuden aloittaminen on monen aidan ja esteen takana, sillä juuri se korkein kohta on haaveesi edessä. Sen aidan toki usein rakentaa itse, mutta silloin siitä kannattaa rakentaa matala ja läpimentävä, aidakset harvakseltaan ja kutsuvasti kiinnitettyinä. 

Aluksi aidan seipäänä...

     
    

ja valmista tuli!

Sanapisaroita ympäri maapalloa

Joskus suunnittelet tekeväsi suunnitelman ja sitten kun suunnitelma on valmis, peräännyt. Ehkä suunnitelmaa pitää vielä hioa ja niin kierros pyörähtää alkuun. Mukana pyörii myös olkapäillä majailevia ja vihjailevasti viittovia apinoita: ”Ei tuosta mitään tule, turhaan touhuat.” Tällaisesta haahuilusta olen yrittänyt pyristellä irti mahdollisuuksien mukaan. Ryhtyä toimeen tässä ja nyt. 

Unelmilla on siivet

Siitä yhtenä tuloksena ja todisteena luet parhaillaan Sanapisaroita-blogiani. Se on useiden suunnittelukierroksien tulosta. Eipäs-juupas -leikki ja julkaise-nappulan kartteleminen ovat taakse jäänyttä. Apinat häädetty. Kirjoittaminen on siirtynyt uudelle tasolle. Ja mikä mieluisinta, Sanapisaroita on saanut lukijoita ympäri maapalloa. Kiitos teille. Se, jos mikä kannustaa jatkamaan kirjoittamista, tässä ja nyt. 

Milloin rohkeutta seuraavaan kirjaan?

Ranskalainen kirjailija Joseph Joubert on aikoinaan todennut, että ’Unelmat ovat puolet todellisuutta.' Tuon allekirjoitan. Toteamus istuu luontevasti omakohtaiseen kokemukseeni. Tässä ja nyt -elämässä tarvitaan sitkuilua, toiveita, haaveita ja unelmia. Tarvitaan lohtusanoja.