Lempeästi mutta määrätietoisesti

Kirjoittamisen poluille löytää usein mutkien kautta. Joskus polun pää kuitenkin näkyy ja on selvillä het’ sillään pikkuihmisenä ja nuoruuden melskeissä. Joidenkin täytyy tutkailla ja kuulostella, kypsytellä ajatuksiaan vuosikaupalla ennen kuin kirjoittamisen polun pää paljastuu.

Kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Kirjoittamisen polun päätä ei ollut helppo havaita. Se piilotteli arjen levottomuuden ja kaiken kiiresälän ryteikössä. Melskasin ja huidoin tuloksetta. 

Kuin huomaamatta sain avukseni joogaharjoitukset. Vähitellen ryteikkö kutistui, ja polun pää avautui. Tämä kaikki tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. 

Kehon, mielen ja hengityksen yhteistyötä

Sanalla jooga on monia merkityksiä. Usein se käännetään sanalla ”yhdistäminen”, joka kuvaa pyrkimystä löytää yhteys kehon, mielen ja tunteiden välille. Hengitys on oleellinen osa joogaharjoituksessa. Liike ja hengitys ohjaavat toinen toisiaan. Joogaharrastus ohjaa myös syvempiin meditatiivisin kokemuksiin. Jotkut ihmiset hakeutuvat joogatunneille, koska tuntevat itsensä kireiksi ja jännittyneiksi, kärsivät kiireisen elämäntyylin tuomasta stressistä ja muista jännitystiloista. Toiset hakeutuvat joogan pariin, koska haluavat säilyttää tai parantaa liikkuvuuttaan säännöllisen venyttelyn avulla. 

Joogasta on tullut minulle pikemminkin elämäntapa kuin harrastus. Se antaa tukea ja voimaa ja myös rauhaa kirjoittamisen eri vaiheissa, unohtamatta myöskään istuma- ja selkälihaksia.
Kivien kovuus pehmenee

Kirjoittamisen polulla asteleminen ei ole vieläkään mutkatonta. Ei tietenkään, eihän se sellaista milloinkaan ole. Polku mutkittelee, polveilee ja saattaa päättyä yllättäen. Kompastelen kiviin ja juurakoihin. 

Keskittymällä ja hiljentymällä tietoisesti polku tuntuu kuitenkin vakaammalta kulkea. Kivien kovuus pehmenee ja matka etenee. Lempeämmin, mutta määrätietoisesti.

                                        (Tekstini löytyy Suomen Maakuntakirjailijoiden Rovinssi-lehdestä 3/2018)